Edulliset lennot houkuttelivat käymään Gdanskissa. Tuntuu hullulta istua autossa 5,5 tuntia päästäkseen Turun lentokentälle kun sieltä tunnin lentomatkan päässä onkin jo Puolassa. Tavallisesti matkaamme kaupunkilomalle keväämmällä kun Keski-Euroopassa on jo lämpimämpää, mutta matkakuume nousi nyt aiemmin.

Sää oli aika hyytävä parina ensimmäisenä päivänä. Myös paikalliset olivat tätä mieltä koska ihmisiä ei juuri kaduilla näkynyt. Välillä pitikin poiketa kahvilaan kuumalle viinille eli Grzane winolle. Tuosta tulikin matkan ehdoton suosikkini. Viini tarjoiltiin joko sellaisenaan tai appelsiinisiivulla ja neilikoilla höystettynä. Ensimmäistä kertaa maistoin myös kuumaa olutta. Kuulostaa oudolle, yllätti positiivisesti.

Varpaita käytiin sulattelemassa myös Meripihkamuseossa, Muzeum Bursztynu jota hotellimme respa suositteli. Museo oli korkeassa tornissa, useassa kerroksessa. Kiintoisimpia olivat ensimmäisen kerroksen meripihkapalaset joihin ötököitä oli jäänyt nalkkiin. Seuraavissa kerroksissa oli meripihkasta työstettyjä koruja, vaatteita, taide-esineitä ym.. Marian katu, Ulica Mariacka jossa hotellimme sijaitsi, oli meripihkatuotteita myyviä matkamuisto-ja koruliikkeitä pullollaan.

1896 rakennettu kauppahalli, Hala Targowa oli vastikään restauroitu. Sen yhteydessä hallin alta oli löydetty 1200-luvulta peräisin olevan Nikolain kirkon rauniot jotka onkin jätetty asiakkaille ihailtavaksi. Myös kirkon tarina oli kuvin ja sanoin esillä, valitettavasti vain puolan kielen taitoisille. Alimmassa kerroksessa sijaitsivat elintarviketiskit joissa myytiin mm. lihaa, kalaa, kanaa, makkaroita ja juustoja. Keski- ja yläkerroksessa oli pikkuisia, hieman halvanoloisia vaate-, kenkä ja päivittäistavaraliikkeitä.

Kirkkoja kaupungista löytyy tosi paljon. Yksi merkittävimmistä lienee maailman suurin tiilikirkko Neitsyt Marian kirkko, Bazylika Mariacka. Porukkaa sinne mahtuu asuinkaupunkimme verran (25 000). Majapaikka sijaitsi kirkon vieressä joten ehkä onneksi kellotorni oli remontissa.

Yksi Gdanskin symboleista on keskiaikainen nostokurki, Zuraw. Sen puisia rattaita pyörittivät ennenmuinoin vangit kävelemällä niiden sisällä kuin hamsterit juoksupyörissään. Tuolla rantakadulla, Dlugie Pobrzeze oli paljon kahviloita ja ravintoloita joiden terassilla voi olla kesällä kuhina. Motlawa-jokikin oli jäässä, lukuunottamatta pientä väylää jossa lautta kulki viereisen saareen.

Jatkoa seuraa..