Lepuutimme siis päitämme viikon Maltalla. Aurinko todellakin paistoi ja yhä kuumemmin lopun häämöttäessä. Asteita mittariin paukkui yli 25 joka päivä. Majoituimme Sliemaan rantakadun varrelle, josta oli kivat näkymät merelle. Toisaalta myös rantakadun vilkkaan liikenteen hälinä oli osa lomaamme.

Autoja sai tosiaankin varoa. Vasemmanpuoleinen liikenne vielä sekoitti pakkaa, kun ei tajunnut minne kaikkialle katsoa tietä ylittäessä. Bussit olivat upeita retroja Englannista aikoinaan tuotuja Leylandeja, Perkinsejä ym.. Aitoon retroon sisältyi myös nitinää, natinaa ja hiostavia nahkapenkkejä. Etuovea taas busseissa ei ollut lainkaan, joten kyytiin hyppääminen ja poistuminen sujuivat nopeaan.

 

Pääkaupunki Valletta on kuin "suuri museo" erään suomalaisturistin mukaan. Vanhaa linnoitusta ja rakennusta riittää katseltavaksi. Vallettaan poikkesimme pariinkin otteeseen. Ensin sunnuntaimarkkinoiden aikaan, jotka olivat suuri pettymys. Vaatteita, kenkiä, leluja, työkaluja, pitsiliinoja.. Tavara ei ollut mitenkään laadukasta, saati maltalaista.

Toisen kerran lähdimme kuluttamaan aikaa viimeisenä päivänä. Arkipäivänä pääkatu oli täyttynyt ihmisistä. Kävimme myös "joka-turistin-pakollisessa" eli The Pubissa olusilla. Gladiaattorin kuvausten aikana paikassa erittäin hyvin viihtynyt Oliver Reed veti siellä elämänsä viimeiset drinkkinsä ja kuppila on näin tullut fanien pyhiinvaelluspaikaksi. Seinät olivatkin täynnä miehen kuvia. Kaupungissa on paljon kalliita merkkiliikkeitä, mutta lopulta löytyi myös yksi isompi ostoskeskus, jossa hinnat olivat sopivampia meidän budjetille. Shoppailut jäivät silti aika vähiin.

 

Mdinaan matkattiin bussilla. Keskiaikaisen kaupungin muurien suojassa oli kapeita kujia, kirkkoja, museoita, palatseja ja muutama ruokapaikka (suurin osa auki vain iltaisin). Muurilta oli hienot näkymät rannikolle Vallettaan saakka. Muutama tunti sisältäen ruokailun riitti kaupungin katsomiseen.

Maltan kahdelle muulle asutetulle saarelle suuntasimme laivalla. Pikkuisella Cominolla on alle kymmenen vakituista asukasta ja jopa yksi hotelli. Saaren valttikortti, ja meidänkin pysähtymispaikkamme, on sininen laguuni, jossa kymmeniä paatteja oli ankkuroituna snorklausta ja auringonpalvontaa varten.

Gozolla asutusta ja pinta-alaakin on enemmän. Kävimme ihastelemassa ja ihmettelemässä mm. sinistä ikkunaa (kuvassa), sienikalliota ja erittäin pikaisesti pääkaupunki Victoriaa.

1,5 tunnin lauttamatkan päässä sijaitsee Sisilia, jonne myös teimme päiväretken. Taorminassa, joka oli ensimmäinen pysäkkimme, oli merkkiliikkeitä, paljon ravintoloita ja vielä enemmän ihmisiä. Huokaistiin helpotuksesta, ettei kohteeksi valikoitunutkaan Sisilia, joka oli yksi vaihtoehdoista Maltan rinnalla. Italiaan olemme aiemmin tutustuneet Venetsiassa ja siitä reissusta jäi jotenkin huono maku. Rahastuksen italialaiset ainakin osaavat, palvelu saisi olla myös sen mukaista.
 
 
Toinen pysähdys tehtiin euroopan suurimmalla tulivuorella Etnalla, jonne kipuaminen olikin aikamoista kiemurtelua serpentiiniteitä pitkin ylös. Lisämaksua vastaan olisi päässyt ihan ylös astikin 3000 metriin hissillä, jätettiin väliin. Hienoja maisemia ja vanhoja kraatereita oli alempanakin. Rinteillä olisi ollut myös todella edullisia tontteja..
Ilmassa pörräsi koppakuoriaisia ja leppäkerttuja ihmeen paljon. Muutama laavakivi lähti kotiinviemisiksi.