Teimme muutaman päivän mittaisen kesäretken Kouvolan lähettyville Verlaan. 1893 rakennettu, museoksi muutettu pahvitehdas ei muuten ole mikään turha turistikohde, onhan se päässyt Unescon maailmanperintökohteeksikin. Itse tehdasrakennus oli jo hienoa arkkitehtuuria, hepun käsialaa on myös mm. Viipurin uusi tuomiokirkko.
Pihapiiristä löytyy myös hulppea puinen tehtaan johtajan kämppä; Patruunan pytinki sekä vaaleatiilinen makasiini, jossa nykyisin toimii kahvila ja viinipuoti (Suomen ainoaa luomuviiniä pääsi pullollinen mukaan). Vanhan keilaradan päädyissä olleista paviljongeistakin toinen oli säilynyt näihin päiviin saakka.
Tehdasmuseon sisällä aika tuntui pysähtyneen. Toimiston päivyriin oli jäänyt viimeinen työpäivä: 18.7 lauvantai 1964. Kuvaaminen sisällä ei ollut sallittua joten kannattaa mennä ihan itse katsomaan ja kokemaan!
Tehdasalueen lähellä, kapean rantaa myötäilevän tien varressa, pönötti vanhoja tehdastyöläisten mökkejä. Ihania! Nykyisin ne luultavasti toimivat kesäasuntoina.
Läheltä löytyy myös 7000 vuotta vanha kalliomaalaus sekä pikkuinen Kokkokallion hiidenkirnu.
Yöpaikassamme, kivenheiton päässä Puralassa oli ulkoisesti samaa, vanhaa henkeä. Jätän teidät siihen uskoon, että sisältä aitasta löytyy värikäs räsymatto hetekoitten välissä, seinältä Verlan pahvista tehty opetustaulu ja katosta öljylamppu. Iltaisin nukahdimme vanhoja Kotiliesiä ja Apuja lukien.. Ois voinu olla!
