kuva Flickr

Olen lähiaikoina tavoistani poiketen syönyt pihvin ravintolassa. Ja jopa kaksi kertaa. Kaksi hyvin erilaista kertaa:

1. Oltiin pääkaupungin jäähallissa heiluttamassa tukkaa ja samalla tutustuttiin muutamaan pubiin jotka aiemmilla kerroilla olivat jääneet väliin. Koska ruokahalua oli nostatettu Kaislassa (ihan huippuhanavalikoima, miksi ei ole löydetty tänne aiemmin??) niin ruoankin toivoi olevan tyyliä "mättö" tai "äijä". Ruokapaikkoja oli googletettu etukäteen ja valintamme oli rohkeasti Texas. Rohkeasti siksi, ettei se ollut saanut kovinkaan mairittelevia kommentteja. En tiedä oliko meidän onni, että isänpäivästä johtuen paikka oli aika täynnä ja ruokaa olisi joutunut odottamaan pitkään. Käyttöön suunnitelma B eli Morrison's. Miespuolinen söi maksaa ja kehui, minä söin ulkofilepihvin aurajuustolla ja kehuin. Aika hemmetin hyvä pihvi, iso (250g) ja halpa (21,20)! Siihen vielä sopiva, juuri täydellinen punkku (australialainen Brown Brothers) selekään niin nautinto oli taattu.

2. Olin lähikaupungin El Torossa firman pikkujouluissa. Tässäkin tapauksessa ruoat oli katsastettu etukäteen. Alkuun kanttarellikeittoa sitten viinihärkää. Keitto oli hyvää, tosin se oli "pakkovalinta", koska käytössä olevassa valikoimassamme tämä oli ainoa kalaton sapuska. Pihvi verrattuna Morrison'siin oli pettymys vaikka oli sisäfilettä. Todella pieni (150g), sitkeä, liian raaka. Vuohenjuusto ja pekoni löivät nautareppanaa oikein kunnolla turpaan. Hintakin oli hurja (27,60), vaikkei omaa visaa tarvinnutkaan vinguttaa. Talon viini (Torres Sangre de Toro) oli aika mitäänsanomaton, vuohenjuuston kanssa ei oikein toiminut. Jälkkäriviini (Moscatel Oro) sen sijaan oli oikeinkin suuta muikistavaa. Sitruunainen, rusinainen, makea, hieman jääteemäinen. Tätä voisi Alkosta napata seuraavalla kerralla.

Sellanen avautuminen tällä kertaa. Pahoittelen, ettei kuvia annoksista ole, Matt saa riittää..