Tuossa kesän mittaan tein pientä tutkielmaa Suomen hampurilais-scenessä. Nyt, kun uusia tapauksia ei ole näköpiirissä (ja kesäkin ohi), on aika julkaista "karmaisevat" tulokset. Mäkit ja Heset ja muut kaltaisensa on jätetty väliin, nyt tulee puhetta ihan oikeista burgereista.

Kiertue starttasi toukokuussa RantaCasinolta. Taisi olla niitä ensimmäisiä terassikelejä, kun pyöräiltiin katsastamaan millaista ruokaa irlantilaiset saavat aikaan. Tänä kesänä paikan luotsaajat ovat siis Irlannista lähtöisin ja pyörittävät pitäjällä myös Cronin's Guesthousea, joka näyttää muuttuneen tilausravintolaksi.

Burger Casino Royal
Muhkea kotitekoinen 250g jauhelihapihvi, rapeaa pekonia, sipulia, tomaattia, salaattia, sulatettua cheddarjuustoa & Dijon-sinappidressing. Tarjoillaan salaatin ja lohkoperunoiden kera.
13,50€

Burgerista mieleen jäi pihvi, joka oli jauhelihasta omin käsin pyöritelty. Paksu siitä tosiaankin oli tullut ja sitä myöden myös raaka sisältä. Mediumina tällaisen vielä söisi. Lohkoperunat olivat hyviä (enemmänkin olisi mennyt) kuten ruokajuomana nautittu iso, kylmä vehnäolut. Kokonaisuutena melko laimea esitys. Hieman erilaisen hanaolut-valikoiman vuoksi Casino osui pyöräreitin varrelle uudestaankin.

Toukokuun lopussa taidettiin käydä jossain taloesittelyssä melkeinpä sillä verukkeella, että päästiin ulos syömään. Taivaanranta on Teerenpeli-konseptin ravintola ja tiloissa toimii myös oma mallasviskitislaamo. Lauantaisin ja sunnuntaisin tarjolla on normi-menun lisäksi viikonloppulounasta. Kiva idea, pitäisikin joskus testata.

Mallassämpylä? Kyllä tuo minusta näyttää sellaiselta 2 vuotta säilyvältä, Amerikan lipun väreillä koristellusta pussista otetulta. Bataattilohkot tässäkin olivat parasta. Enemmän odotin. Ja perinteisesti maut huuhdeltiin alas omalla vehnällä, Vauhtiveikolla.

Kiertue jatkui kesäkuussa Porvooseen johon siis rakastuin palavasti. Ravintoloiden menuihin oltiin paneuduttu perinteiseen tapaan jo etukäteen ja valittu niistä se paras eli Johans (joka Neljän tähden illallisen tulevissa jaksoissakin esiintyy). Vanhan kaupungin nähdessä odotukset vain kasvoivat. Paikallislehdessä joku paikallinen arvosteli kovin sanoin kesäisen Porvoon ravintoloita tyyliin "rahat pois tyhmiltä turisteilta, ruokaan panostamatta".

Lisäkkeen sai valita itse. Burgerille ei perinteistä perunaseuralaista ollut tarjolla. Kasvisten voissa ei oltu säästelty, pihvin koossa kylläkin. Olisi mennyt tuplana. Listan annokset tosin olivatkin osa menukokonaisuutta joten alku- ja jälkiruoan kera koko olisi ollut passeli. Plussaa jyväisestä sämpylästä, erilaisesta kastikkeesta, joka taisi olla kermaviilipohjaista sekä ihanista astioista! Tuohon hintaan toivoisi kyllä lähtevänsä kylläisenä..

..niin kuin Jäppilän Kievarissa tuppaa käymään. Jonkinlaista sponsoriburgeria olisin vailla, hehkutan tätä kuitenkin joka kesä! Yksinkertaisesti nämä ovat vaan parhaita. Ikinä ei tarvitse pettyä, laatu on taattua, palvelu mukavaa. Kievarin isäntä kertoi oikean jauhelihan metsästykseen käytetyn jokusen vuoden ja blackened-mausteseoskin on pitkän kehittelyn tulos. Ranskalaiset taas eivät hänen mielestään ole mitään avaruustiedettä. Jotain spesiaaliamakua niissäkin kyllä on.

Tänä kesänä käytiin 4 kertaa eli aina kun mökille päästiin. Uskaltaisikohan jo ensi kesänä kokeilla muutakin kuin burgeria.. vaikka T-luupihviä. Tällä kertaa valitsin sentään suosikkini Kievari-burgerin sijaan jotain muuta.

Jotain kertoo hampparista jos siinä ei ole kastiketta. Pihvi on niin maistuva ja mehukas ettei sitä tarvita, pilaisi vaan koko homman. Itse tehty sämpylä, kivasti potkiva blackened, rapeat ranskikset, kylmää Bassia hanasta.. Kuolaan näppikselle. Vielä 10 kuukautta ensi kesään. Joudun ehkä virittelemään jotain pikkujoulukekkeriä Jäppilän suuntaan.

Ja jottei totuus unohtuisi, heitetään kehiin myös yksi lukuisista omista tekeleistä. Asiahan on nimittäin niin, että jos pitäisi yhtä juttua syödä loppuelämä niin se olis burgeri, HYVÄ burgeri, joten niitä tulee aika usein yritettyä.

Joskus tulee kiireessä, mökillä, äkillisessä hampparihimossa sorruttua valmiisiin sämpylöihin. Ei kuitenkaan ikinä niihin valkoisiin, höttöisiin vakuumi-seesami-sämpylöihin vaan johonkin graham-kokojyvä-tyyppisiin. Parhaan lopputuleman saa kuitenkin ihan itse leivotuilla sämpylöillä. Toki nekään eivät aina onnistu. Hirveästi ei saa laittaa vehnäjauhon lisäksi muita jauhoja, jotta pehmeys ja kuohkeus ei kärsi, mutta vähän kuitenkin esim. sämpylä- tai grahamjauhoja. Voi olla, että ylläolevassa käytettiin nesteenä puolet vettä, puolet maitoa (miksiköhän näitä ei voi laittaa ylös niin muistaisi seuraavankin kerran??). Kohosivat ainakin ylipitkään sen muistan ja onnistuivat tosi hyvin.

Jauheliha on toinen asia mihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Asuinpaikkakunnan vaihtuessa valintaprosessi piti aloittaa alusta. Lihatiskien jauheliha täällä on kaikkialla samanlaista, kummallista. Pihveistä tulee todella tiiviitä, vaikkei liha vaikuta erityisen hienoksi jauhetulta. Niinpä ykköseksi onkin yllättäen kohonnut pakattu, Lihakonttorin paistijauheliha.

Lihamassan maustamiseen on kokeiltu jos jonkinlaista variaatiota. Valmiita bbq-kastikkeita, pilkottua savukylkeä.. mutta parhaaksi on osoittautunut yksinkertaisesti suola ja rouhittu mustapippuri. Ei mitään kananmunia, sipulia ja korppujauhoja, ne on ihan muita pihvejä sitten. Pihviksi muotoilun jälkeen on soveliasta ja suositeltavaakin pyörittää pinnat mausteseoksessa, Kievarin malliin. Kuvassa pihvi voi näyttää palaneelta, mutta ei, se on blackened. Mausteseoksen osaset hain googlettamalla. Tässäkin kohtaa ainesosien kirjaaminen ylös olisi ollut ihan kiva. Paprikaa, juustokuminaa, chilijauhetta, sipulijauhetta, sokeria, pippuria.. Olisiko ollut ihan pikkuisen timjamiakin.

Valmiit hampurilaiskastikkeet (kuten aiemmin totesin) useimmiten vain pilaavat kotitekoisen burgerin. Paistettu sipuli, mieto homejuustosiivu tai pekoni ovat parempi vaihtoehto peruslisukkeiden lisäksi. Niitäkin ilman pärjää, kunhan pihvi on mehevä ja sämpylä onnistunut. Näin onnekkaasti sattui meille tässä yhden kerran käymään.