Viime lauantaina heräteltiin henkiin hetkeksi tauolla ollutta maakuntamatkailuperinnettä ja ajeltiin katsomaan miltä näyttää Hämeenlinna. Ihan eka oltiin kylläkin menossa Lahteen sadonkorjuujuhlille ja sitten taas Fiskarsiin lähiruokamarkkinoille, mutta erinäisistä mielihalunmuutoksista ja majoituksen saamattomuudesta johtuen päätettiin kuitenkin toisin.

Kaupunki oli hiljainen, pienempi kuin ajattelin eikä ainakaan syysasussaan niin kaunis kuin toivoin. Reissun tavoite oli nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja viettää laatuaikaa. Perinteiset googletukset kivoista pubeista ja ravintoloista oli hoidettu hyvissä ajoin. Niiltä osin Hämeenlinna tarjosikin parastaan.

Hällässä, tunnelmallisessa kellariravintolassa illallistettiin. Alkuun limellä ja yrteillä maustettuja etanoita, kivaa vaihtelua perinteisiin valkosipulisiin/ homejuustoisiin. Ihana liemi, enemmän leipää!
Pääruoaksi MIES otti ruisjauhokuorrutteista maksaa reilulla sipulilla ja pekoniperunoilla. Kuulemma tykkäsi. Minä taas sorruin vuoden pihviin. Härkää kruununvuonna 2011, punaviinikastiketta, valkohomejuustoa, 3 dippiä ja valkosipuliperunoita. Nuo dipit (omatekoinen majoneesi, valkosipulituorejuusto?, punasipuli-balsamicojuttu) olivat hämmentäviä. Maku oli kohdillaan, mutta mitä niihin kuuluisi dipata? Pihvin paloja? Kokonaisuutena kuitenkin erittäinkin NAM!

Hyvillä mielin (jälkiruokaa ei enää jaksanut) siirryttiin sulattelemaan aterioita tuopposten äärelle Birgeriin. Ulkoapäin pubi ei ole kaikkein houkuttelevin, mutta sisältä löytyi väkeä, kynttilänvaloa ja hanavalikoimaa yllinkyllin. Illan viimeisille jaksettiin vielä Albertin kellariin.
Ai niin.. tuo alin olutkuva on Tawastia Bankin baarista, josta koko Hämeenlinnan reissu aloitettiin. Oli muuten tylyintä palvelua pitkään aikaan, enkä tuolle Grimbergenillekään lämmennyt. Siellä olisi tänä viikonloppuna ollut olut- ja makkarafestarit, joissa olisin kyllä tahtonut olla muukaana..
 

Sunnuntaina aurinkoinen sää innoitti käppäilyyn linnan ympäristössä ja sisältäkin se katsottiin. Vanha leipomo jättiläismäisine uuneineen oli vaikuttava ja näyttely Hämeen arkeologisista löydöistä kiinnosti erityisesti. Miten hienoa olisikaan löytää jostain järven mudasta viikinkiaikainen rannerengas..