Edellisen salamyhkäisen lappuspostauksen kommentoija arveli niistä tulevan patalappuja, mutta ei, kyllä minä niistä peiton kasasin! Alkuperäinen eläinsatupeitto on nähty Sanna Vatasen Jämälankakirjassa, mutta paremmin sen toteutti Hupsistarallaan Norsis ja tulipa sille vielä ihastuttavampi jatko-osakin. Eipä siinä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun aloin hommiin. Olisihan peiton alle kääriytyjän laskettuun aikaan enää kuukausi.
 

 

 
Sen verran kuprukammoinen ja kirjoneulealoittelija olen, että päätin toteuttaa peiton kokonaan virkkaamalla. Samalla tutustuin ilmiöön nimeltä kirjovirkkaus. Ihan oikeasti se kuuluisi tehdä suljettuna virkkauksena tai sitten kerroksen jälkeen aina katkaista lanka ja aloittaa uusi kerros taas työn oikeasta laidasta. Ja pah! Peittoa nyt on vaikea suljettuna tehdä jossei makuupussia tavoittele ja langankatkaisu on hullujen hommaa (langanpäiden piilotteluun menisi ikuisuus). Perinteisesti siis ees taas virkkailin, jotkut kuvat tosin vaativat hieman sovellusta sekä jälkikäteen neulalla ja langalla viimeistelyä. Ihan pienimmät kuvat eivät tällä tekniikalla toimineet (peittoon päässet eläimet on tunnistanut +30v mies).
 

 

 

 
Kokoa peitolle tuli suunnilleen 70x90 (en innostuksissani muistanut enää mitata).

Lanka: Novita Tennessee
Virkkuukoukku: 3mm + tylppäpäinen neula viimeistelyyn sekä lappusten yhdistelyyn
Idea: Sanna Vatanen & Hupsistarallaa
Kuvat: Ravelry, Etsy, Flickr, Lankalauantai, googlen kuvahaku (esim. cross stitch patterns)... kivoista ristipisto-/ neulekuvista itse piirtäen
 

 

 
Miten ihana projekti, miten ihana onkaan käyttää näin paljon värejä, miten tyhjä onkaan olo kun tämän valmiiksi sain. Onko olemassa eläinsatupeiton jälkeistä elämää? Mitä nyt ajattelen yöllä herätessäni jossen eläinkuvioita, väriyhdistelmiä ja pylväitä? Voisko joku saada taas vauvan?