Keittiömme on lähes alkuperäiskuosissaan suoraan 60-luvun lopulta. Tähän (ja moneen muuhun asunnon/ asuinpaikan pikkuvikaan) tyydyttiin silloin 1,5 vuotta sitten kun paikkakuntaa vaihdettiin, koska tämähän on vain VÄLIAIKAISTA kunnes se oma, täydellinen koti löytyisi. No joo, eipä ole löytynyt. En olisi ikinä uskonut, että uuden kodin löytäminen voi olla näin haastavaa.
 

 

On nitiseviä saranoita, ruostuneita viemäriaukkoja, maalit rapisee, ovet eivät pysy kiinni..
 

 

"Nää puiset kalusteet on niin käteviä. Maalaamalla niistä saa kuin uudet." Kaapit ovat alunperin olleet vihreät, joihin joku joskus on kyllästynyt. 
 

 

"Nyt kun nää kaapit on valkeet tää kaipais jotain väriä. Hei mä löysin aivan ihania kaakelitarroja ja näitä riittää vielä kylppäriinkin!"
Lieden ja tason välissä on musta aukko joka imee kaiken sisäänsä. Jos jotain käsistään pudottaa se pomppii 100%:n varmuudella juurikin sinne. Myös tuo uunin höyryt päästävän reiän suojaritilä on aukon uhri. Ylläripylläri liesi ei tietenkään hievahdakkaan paikaltaan.
 

 

Leveä, matala laatikko lienee jonkinmoinen leivonta-alusta. Tämä ei todellakaan ole käytössä, eikä tätä ole avattu kuin kerran ennen kuvanottotilannetta. Voitte vain kuvitella pullataikinasta puuhun imeytyneen rasvan hajun.
 

 

Ovissa on kätevät tuuletusreiät, jotta... hmmm.. kattilat saisivat happea jota ilman ne eivät voi elää?
 

 

Kolmiossa ei tarvita kuin pieni jääkaappi, viikossa umpeen jäätyvällä pakastelokerolla, koska ulkoseinää vasten on ulos tuulettuva korkea kylmäkaappi. Toimii talvella (kovalla pakkasella lihapatakin jäätyi), mutta entäs kesällä? Onneksi on kylmiö.
Ja näette oikein, juomavesi meillä tulee 5 litran lähdevesipöniköistä..

Teuvo Loman, turha vaivautua, en halua sitä karvaista pokaalia vaan kokonaan uuden kodin!