Helmikuun 11. Pientä kivaa tuo tietoisuuteeni virkkuukoukussa-projektin aivan ihastuttavat pitsimatot.

Muutaman päivän päästä saan käteeni esitteen Taito Shopin kevään kursseista, jossa on kuvattuna hieman erilainen, mutta myöskin upea pitsimatto. Mukana on myös kopioitu Juhannusruusumaton ohje, jonka alkuperäksi paljastuu Moda-lehti 3/2009.

21.2. Ostan lehden Huuto.netistä toivoen siinä olevan vähintään aukeaman juttu ja paljon kuvia. Näin hieno matto oli mainittu vain pienessä jutussa, yhdellä sivulla parin muun sisustusjutun kanssa.
Sulattelen asiaa. Aion tehdä ensin keskeneräiset käsityöt valmiiksi. Paikallisen Taito Shopin ikkunassakin poseeraava matto kuitenkin pyörii mielessä..
 

6.4. Annan periksi. Ostan 1,6 kg vaaleanharmaata ontelokudetta ja nro 10 virkkuukoukun. Malttamattomana en keri vyyhtiä, vaan aloitan suoraan virkkaamaan: "Kai se tuolta paperikassista hyvin juoksee". 10 minuutin päästä virkkaus loppuu kuin seinään. Kude on armottoman sekaisin. Kuluu tunti. Tulee apujoukkoja. Sankka pöly leijuu ilmassa. Parin tunnin päästä kudemöykystä on muodostunut kerä. Samalta istumalta keritään toinenkin vyyhti. Pääsen alkuun, mutta jatkuva pölypallojen imurointi alkaa kyllästyttää/ aivastuttaa ja jään odottelemaan lämpimämpiä ilmoja.

12.4. Siirryn matonalkuineni ulos aurinkoon ja tulosta alkaa tulla. Kudetta näyttää olevan reilusti joten teen pari ylimääräistäkin kerrosta, tottakai välillä purankin. Tulee sateisia päiviä. Tulen vielä kipeäksikin, mutta..

..tänään 21.4. hieman ruskettuneena esittelen teille valmiin maton, halkaisijaltaan 110 cm. Ja nyt tätä kirjoittaessani vasta huomaan, että ensimmäinen kerros on jäänyt tekemättä! Jospa sen muistaisi seuraavassa matossa..