Pippurimyllyn ja Kädenväännön innoittamana ostin elämäni ensimmäisen parsanipun. Hieman ensin arastelin sen käsittelyä ja keittoaikaa, mutta hyvinhän se loppujenlopuksi meni. Paitsi kuoriminen, se oli ärsyttävää hommaa. Parsasta tuli juuri sopivaa ja olihan tämä oikeinkin kivaa lohturuokaa todella huonon päivän iltaan niinkuin Soppakellarissa kuvaillaan. Ei minulle kyllä valjennut tämä jokakeväinen parsan hillitön hehkutus. Pitäisikö parsan maistua jollekin erityiselle? Ehkä minulla oli liikaa sitruunaa..

Parsarisotto 2 annosta

1 sipuli
öljyä
2 dl risottoriisiä
½ nippu vihreää parsaa
2,5 dl kanalientä
1,25 dl valkoviiniä
nokare voita
suolaa, mustapippuria
½ sitruunan mehu ja kuori raastettuna
raastettua parmesania (ei ollut)

Kuori parsat nupuista alaspäin, poista kovat kannat ja leikkaa parsat muutamaan osaan. Kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää riisi. Pyörittele, kunnes riisi on "öljyyntynyt". Lisää lientä ja viiniä vähän kerrallaan. Annan poreilla kevyesti ja lisää nestettä aina, kun edellinen satsi on imeytynyt. Lisää parsan varsiosat pannulle kiehumisen puolivälissä ja nuput vasta melko loppumetreillä. Vihreä parsa kypsyy noin 10 minuutissa. Lisää lopuksi sitruunan mehu ja kuoriraaste, voi sekä runsaasti parmesania. Sekoita ja tarjoile.

Viininä käytin viime kesänä synttärilahjaksi saamaani ranskalaista Prins Oliveria. Olen vasta viimeaikoina alkanut näyttää vihreää valoa valkkareille Ornamentin ansiosta. Siksipä tämäkin oli säilynyt koskemattomana lahjanauhakikkurat kaulassaan. Viiniä oli luonnehdittu kuivaksi (olen makeiden ystävä), mutta ihan hyvin sitä lasillinen katosi ruoan kera. Sitruunaista se oli kuten risottokin. Erityisen hyvän liiton viini muodosti kuorrutettujen pähkinöiden kanssa. Ehkä jopa paremman kuin punaviini. Niin se mieli muuttuu..