Niitä oli tarjolla viime torstaista lauantaihin Lahden satamassa, jonne mekin kuivine kurkkuinemme laahustimme. Aurinkoisen ja erittäin kuuman lauantaipäivän lisäksi meitä kuumensi musiikki joka tuli (ja oli) hanurista ja laulanta joka oli ikivihreää ja yhteistä. Edustettiin yllättäen teltan nuorinta väkeä. Olisi ehkä pitänyt jaksaa paikalle jo perjantaina, männävuosien Idols-"tähtikin" olisi voinut olla viihdyttävämpi.
Narina sikseen ja asiaa oluista. Valotetaan ensin hieman oluttaustaani. Jossain vaiheessa olutkiintiö tuli täyteen ja kaverien jättämät oluet vanhenivat jääkaappiin, en siis ollut kuutisen vuotta sitten lainkaan oluen ystävä. Miehekkeen myötä olen oppinut siitä pitämään uudestaan ja mennyt jopa hifistelyn puolelle. Kaikki uutuudet testataan ja arvioidaan. Olen yrittänyt opetella kuvailemaan mieltymyksiäni ja erottamaan makuja. Nyt osaan jo sanoa, etten tykkää humalaisista, hedelmäisistä enkä kuivista oluista. Edelleenkään en osaa yksiselitteisesti sanoa minkälaisista tykkään. Useimmat savuoluet ja saksalaiset vehnäoluet kyllä maistuvat. Perus-Suomioluista menee merkki kuin merkki kylmänä, janoon, ruoan kera..
Kuusi pienpanimoa otti osaa tapahtumaan, me testasimme niistä paikan päällä viisi ja illan päätteeksi sen viimeisenkin. Tuopista joutui pulittamaan pantin, jonka sai lähtiessä takaisin jollei lasia halunnut mukaansa muistoksi viedä. Oluen vaihtuessa tuoppi käytiin pesemässä erillisellä pesupaikalla. Tarjolla oli (perinteisen 0,5:n lisäksi) maistelijoille kuten me pieniä 0,2:n tai 0,33:n annoksia. Joidenkin panimoiden valikoimissa oli myös siidereitä, lonkeroita ja alkoholittomia juomia.
Hollolan Hirvellä aloitettiin. Nimeä kantavassa ravintolassa en ole päässyt vierailemaan, tahtoisin toki kyllä.
Vasemmalla AmeriikanHirvi APA 5,3 % punertava, Tomahawk-humalalla kuivahumaloitu
* Kuiva, hedelmäinen, sitruksinen sanoi mies.
Oikealla Tumma Hirvi 4,5 % lähes musta, kuivaihko ale
* Jep kuiva oli, huomasin vasta opuksesta. Hollolan Hirvellä olisi ollut sahtiakin, mutta harmiksemme se oli päässyt loppumaan. Siksi paniikkivalinta eikä onnistunut.
Toisena vuoron sai Vakka-Suomen Panimo Uudestakaupungista. Heidän oluisiinsa onkin tullut tutustuttua, mm. Vehnä, Savu ja Savukataja ovat olleet maistelussa.
Vas. Suvi 4,5 % koivunlehdillä maustettu vaalea täysmallasolut
* Haju ja makukin verrattavissa tuoreena tuoksahtelevaan, anteeksi vaan, koiran kuseen. Tästäkin huolimatta tämä oli hyvää (perverssiä?), minun valintani päivän toiseksi parhaaksi.
Oik. Wehnäbock 6,2 % tumma ja vahva suodattamaton vehnäolut
* Tuoksu makea (arvasin sokkotestissäkin vehnäksi), ei paljon makua, jota vaaleassa vehnässä on enemmän.
Kolmantena oli vuorossa Lammin Sahti. Panimon paloauto oli varmaan tapahtuman suosituin eikä vähiten nimenomaan sahdin vuoksi. Vilkuiltiin koko ajan huolestuneina joko se loppuu, sen verran monella oli sameaa juomaa tuopissaan. Viereisessä alppimajassa myytiin saksalaishenkistä ruokaa mm. currywursteja, bratwursteja, lihavartaita ja bretzeleitä. Rinkeli yllätti molemmat maukkaudellaan. Ihan kuin Saksassa!
Vas. Pöllö-juhlaolut 4,5 % kullanruskea hyvin humaloitu pintahiiva Ale
* humalainen oli muttei hedelmäinen
Oik. Lammin Sahti 7,5 % tummahko, suodattamaton, aito nimisuojattu sahti jossa mukana ruista ja katajaa
* No niin saihan sitä viimein! Makea, banaaninen, kuin parhaista parhaimpaa saksalaista vehnää ilman happoja. Päivän paras, ehdottomasti!
Numero 4, Laitilan Virvoitusjuomatehdas (nettisivut ovat yhtä käsittämättömät kuin ennenkin). Lehtinen mainosti 15-vuotisjuhlan kunniaksi viime vuonna lanseeratun mittavan määrän uusia tuotteita esim. Kievari Vehnänen. Miksei se ollut mukana?
Hieman veikkauksen puolelle menee kumpi olikaan kumpaa..
Oik. Kievari Savuruis 4,4 % täyteläinen, kevyen savuinen, tervamainen ja rukiisen hedelmäinen
* Vähän tuota hedelmäistä pelkäsin, muttei se sitä ollut kuin vähän. Liian kuiva kylläkin, savuisuutta löytyi. Miedompi versio Korpisavusta/ Tervasta.
Vas. Kievari Retale-kesäolut 4,4 % Red ale on viimeistelty muodikkaalla (?) Cascade humalalla, mikä antaa oluelle pitkän ja raikkaan sitrusmaisen jälkimaun.
* Ammattimaisin ottein tunnistimme hajusta keitetyn kukkakaalin, mauton ja vetinenkin se oli, päivän huonoin.
Koitoksen viimeisenä Saimaan Juomatehdas.
Vas. Kevät Ipeloinen 5,2 % hyvin humaloitu jenkkityylinen IPA
* Tuoksui mangolimpparille, maku kuitenkin hapan. Nimestä väännettiin vitsiä loppuilta..
Oik. Marsalkka vehnä 5,2 % raikas ja hienostuneesti humaloitu suodattamaton vehnäolut
* Arvoin otanko Vierasta miestä (päärynäsiideri) vai tätä, mutta jatkoin olutlinjalla kuitenkin. Tölkissä tämä ei ollut aiemmin vakuuttanut, eikä hana muuttanut asiaa. Ei niin makea/ banaaninen/ maukas kuin toivoisin.
Se kuudes ja viimeinen tarkoituksella testaamatta jätetty panimo oli Teerenpeli. Suunnitelmissa kun oli syödä, ottaa päikkärit hotellilla ja katsoa kuninkaallisia häitä ja päättää sitten ilta kyseisen ravintolan terassilla. Juuri Lahdestahan panimon tarina alkoi 1995. Kesän kuuma uutuus oli:
Lemon Teezer 4,5 % siiderin ja lonkeron välimaastoon asettuva, kirpeän raikas
* Pelkäsin happamaksi ja kitkeräksi, mutta turhaan. Aivan loistava, raikas, pikkuisen simamaista makeuttakin löytyi. Testatkaa ihmeessä!
Lisäaineettomia, aidolla mustikalla ja puolukalla maustettuja Lempi Mustikka- ja Lempi Puolukka- omenasiidereitä on tullut testattua aiemmin. Tykkään kovasti!
Red Ale 5,0 % runsaan maltainen Pale-alella ja neljällä muulla maltaalla maustettu pintahiivaolut
* Ei löytynyt punaisuutta saati makua, melko kehno. Melko erikoinen valinta kausiolueksi.
------------------------------------------
Kaikenkaikkiaan kiva tapahtuma, enemmänkin pieniä panimoita esim. Hämeessä löytyy joten toivoisi ensi vuonna enemmän osanottajia. Ja huh, miten pitkä postaus.. Onnittelut jos jaksoit lukea!
