Blogi täytti sunnuntaina huimat 3 vuotta (laskurin näyttäessä yli 70 000 kävijää)!

Hovkonditornilta jo hyvän aikaa sitten löytyneellä ohjeella valmistui herkkua piirakkaa juhlapäivän jälkkäriksi (oikeasti tein tämän jo pe-illan kisakatsomoon, mutta tuntuu olevan niin riittoisaa, että vieläkin tätä on). Supermakeaa, mutta rouheinen ja mureneva koostumus saa tämän tuntumaan todella terveelliseltä. Hah, mitä huijausta!

Sitruunaruudut

3,2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
120 g voita
2,4 dl tummaa sokeria  (muscovado)
2,4 dl kaurahiutaleita
1 tölkki kondensoitua maitoa
½ dl sitruunamehua  (limen mehua)
1 sitruunan kuori  (limen kuori)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Sekoita tasaiseksi massaksi. Painele reilu puolet taikinasta 20x28cm kokoisen vuoan pohjalle.
Yhdistä kondensoitu maito, sitruunan (limen) kuori ja -mehu. Levitä pohjan päälle. Murustele lopputaikina täytteen päälle. Paista 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Jäähdytä ja nauti.

Eilisiltaisessa kisakatsomossa vedeltiin salaattia, hieman tuollaista äijämäistä. Keltuaiset menivät koviksi ja kastikekin puuttui, mutta onneksi Leijonat vetivät homman kotiin.

Valko-Venäjä-Suomi 0-1 -salaatti  kahdelle

2 munaa
kourallinen cashewpähkinöitä
6 siivua pekonia
2 punasipulia
pari valkosipulinkynttä
pari palaa ruisvuokaleipää
salaattisekoitusta
miniluumutomaatteja
emmental-tyyppistä juustoa

Keitä munat niin, että keltuaiset jäävät löysäksi (5 min?). Paahda pähkinät kuivalla pannulla, kippaa sivuun. Lisää paloitellut pekonit ja viipaloidut punasipulit muhimaan pannulle. Paista kunnes pekoni on ruskistunut ja sipulit kuullottuneet. Siirrä talouspaperin päälle valumaan. Lisää pannulle tarvittaessa hieman öljyä sekä puristetut valkosipulinkynnet. Leikkaa leivät kuutioiksi ja paista pannulla rapeiksi. Lado ainekset lautaselle ja kruunaa koko homma haluamallasi kastikkeella (esim. oliiviöljy-viinietikka-sitruunamehu+mausteet olisi voinut toimia).

Pääruokavaihtoehtoja oli kolme: paistettua kuhaa, gratinoitua vuohenjuustoa ja burgeri, pöytiin tarjoiltuna. Herkullisen myyntipuheen jälkeen, vastoin kaikkia sääntöjä ja periaatteita, tilattiin molemmat sama annos elikkäs Roux'n royal burger. Briossitaikinasta tehty sämpylä, pihvi 70% naudan sisäfileetä, 30% savustettua possun kylkeä ja home made-maalaisranskalaiset. Juomaksi suositeltiin ja otettiin espanjalaista Muga Reserva punaviiniä sekä ranskalaista Kronenburgia.

Käädenväännön Pitkä esitteli taannoin oman keittiönsä ja haastoi minua tekemään samoin. Tässä se sitten tulee. Ihmeisiin pystyy tuo kamerani, kyökki kun näyttää jopa melkein siedettävältä kuvissa. Todellisuus on sitten ihan jotain muuta..

Lauantaina Mies unohti eväänsä kotiin ja pyysi tuomaan ne töihin (työmatka on siis n. 200 metriä). Loppuun heitti vielä otsikossa olevan toiveen. "Vähän kiire tulee" totesin, aikaa oli nimittäin 1,5 tuntia. Samalla mieleeni pätkähti Jytiksen kanelimuffat ja Pitkän halipullat, molemmat siis samoja tosi nopeita kanelipullia tyyliin pullaa-muttei-hiivaa. Alkuperäinen ohje kotoisin Omenamintulta.
Puhelinsoiton jälkeen kerkesin vielä puoli tuntia selailla olematonta asuntotarjontaa ja nyökytellä BTD:n aivan loistavan Phoenix risingin tahtiin kunnes totesin, että nyt on oikeasti kiire. Täydellisen avovaimon (heh) nopeaakin nopeammat pikapullat valmistuivat sitten reilussa puolessa tunnissa. Aikaa jäi siis hyvin leikata muikkukukosta paksut siivut ja kääriä ne voipaperiin, laittaa tuohikonttiin mukaan iso köntti voita ja niitä lämpimäisiä ja kaataa vielä maitoa kossupulloon. Tai sitten vaan otin pullien seuraksi Saarioisten mikrokeiton jääkaapin ylähyllyltä.

Kaneli-pikapullat (8 kpl)

5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
3/4 dl margariinia
2 dl maitoa
1 kananmuna

täyte
1 tl kanelia
1 dl fariinisokeria
1 rkl voita sulatettuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Sekoita pienessä kulhossa rasva, maito sekä muna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita varovasti pehmeäksi taikinaksi. Annostele puolet taikinasta 8 (paperiseen vuokaan tai) muffinipellin voideltuun syvennykseen.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Jaa loppu taikina täytteen päälle. Mulla tuli täytettä sen verran reilusti että levitin sitä vielä pullien päälle, alkuperäisessä ohjeessa pullat voideltiin munalla ja pintaan ripoteltiin mantelia. Paista noin 20 minuuttia.

Pitkän tavoin siirsin pullat vuokiin vasta kypsinä. Älä paista taikinaa paperivuoassa, sillä ne jäävät kiinni.

Pari viikkoa sitten vietettiin pienimuotoinen talviloma suosikkikaupungissamme Tampereella. Aikomuksena oli nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja musiikista. Ja se miksi tämän kirjoittamisen aloittaminen oli niin vaikeaa löytyy tuosta ensin mainitusta.
Millaista on hyvä ruoka? Jos menen ravintolaan toivon saavani makuelämyksiä joita en kotona saa. Tykkään kyllä ihan peruskotiruoasta; makaroonilaatikosta, hernekeitosta, lihapullista jne, mutta en mene syömään niitä ravintolaan, koska teen ihan tarpeeksi hyviä itsekin. Sama homma on keiton, pastan tai salaatin kohdalla. Minusta ne on melko helppo toteuttaa kotonakin joten yleensä ne menusta skippaan. Meren antimet -osaston ohitan allergian vuoksi. Mitä jää jäljelle?



Kai paljonkin, mutta herää epäilys vaadinko liikaa, ovatko odotukset liian suuret, valitsemmeko ihan väärät paikat? Vai onko suurimman osan ravintoloista ideana valmistuotteet jotka otetaan vain pakastimesta/ pussista, lämmitetään ja tarjoillaan asiakkaalle? Niinkuin nyt tämä hampurilaisasia. Valmissämpylä (säilyy avaamattomassa pussissaan maailmanloppuun asti), teollinen pakastepihvi, pilkotut kasvikset, juustosiivu, majoneesia ja bbq-kastiketta tuubista. Siinä meillä mehevä ja muhkea (Roastin oma kuvaus) Black Angus burger ja 15€ kiitos!

Menen kesällä Savoon keskelle ei-mitään, kauaksi lähimmästäkään valtatiestä, minne turisti ei vahingossakaan eksy ja saan aivan täydellisyyttä hipovan burgerin sekä ranskalaiset halvemmalla ja vielä iloisemmalla palvelulla. Herra omistaja käy vielä varmistamassa, että pihvi on medium niin kuin tilattiin. Syön ulkona koivujen katveessa järven kimmeltäessä vieressä. Saan hanasta muutakin kuin perusolutta ja chiliä kaipaava saa korillisen kastikkeita, joilla saa riittävän polton mennessä ja tullessa. Ero on aivan käsittämätön!

Plussat Roastille siitä, että brändäys upposi meihin kuin häkä. Rouhea ravintola, lähiruokaa, korkealaatuisia raaka-aineita. Se mielikuva, että tämä olisi juuri meille sopiva. Paikka oli melko epäsiisti, edellisten asiakkaiden ruoanjämät olivat pöydällä. Tarjoilijaa kiinnosti kaksi asiaa: mitä tilataan ja millä maksetaan. Ei se millä syödään (välineet piti itse hakea viereisestä pöydästä) tai maistuiko ruoka. Yritettiin vilkuilla lähipöytäläisten ilmeitä kun söivät omia burgereitaan. Vaikea sanoa, kai he tykkäsivät.

Seuraavana päivänä nähtiin paikallista kaveria yllättäen taas wingsien äärellä, Suomen ensimmäisessä siipipaikassa SiipiWeikoissa. Siivistä en ymmärrä mitään, muutaman voin syödä, mutten mitään kiksejä niistä saa joten niitä en kommentoi. Kovasti tuntuivat toiset tykkäävän.

Illan ruokailuelämys tapahtui Ruby & Fellasissa maksan (yön yli Stoutissa hautuneen lampaan puuttuessa) ja Picnic sandwichin merkeissä. Maksa oli ihan jees. Kana-vuohenjuustoleipäkin oli ihan jees, mutta kylmä ja valituksen jälkeen tuli uusi annos mikä ei edelleenkään kovin lämmin ollut. En jaksanut enää valittaa, nukkumaanmenoaikakin alkoi lähestyä. Pahoitteluna tarjoiltiin ilmaista juomaa molemmille, plussat siitä. Eat.fi:ssä oli joku kokenut paikan yrtti-valkosipuliranskiksista makuelämyksen, mutta eivät ne minusta mitään tavallisia kummempia olleet. Jos mahassa olisi tilaa ollut jälkkärille olisi yllättävä valinta ollut paneroitu, uppopaistettu mustamakkara minttumansikoilla. Friteerattu snickers taitaa olla jo vanha juttu, mutta kokematta sekin.



Ja sitten niihin matkan parempiin elämyksiin. Vohvelikahvilassa oli tarkoitus vierailla jo kesällä, kun kaupungissa lomailtiin. Jotenkin se vaan jäi, mutta nyt asia korjattiin. Aivan ihana pikkuinen, vanhan ajan henkeä huokuva kahvila. Suolaisia ja makeita vohveleita tilauksen jälkeen paistettuna. Asiaa! Kinkkuvohveli raejuustolla, suolakurkulla ja punajuurella sekä omenavohveli kermavaahdolla = ihana aamiainen. Eihän tuota voi kun suositella!



Tampereen pubit ovat varmaankin Suomen parhaat. Samoja hyviksi todettuja paikkojahan täällä tulee joka kerta kierrettyä. Plevnan simaa (kohtahan on vappukin!) ja vehnää tietysti sekä Naamojen erikoisuuksia. Siiderihampaan kolotukseen löytyi tällä kertaa uutta Prykmestarin ahomansikka-raparperia. Pubikiertueen uusia kuppiloita olivat:

* Pohjoismaisiin juomiin keskittynyt Nordic (ylä-oikea) jossa Savuruis hanasta maistui tuhannesti paremmalle, kuin joskus aikoinaan pullosta, kuin meetwurstireissaria olisi haukannut. Tiskin takaa löytyi asiantuntemusta ja seinältä kiurujen yötä! Täällä todistettiin myös maailman nopein "snapsi+olut koiranulkoilutuksen lomassa" -veto.

* Todellista irkkutunnelmaa henkivä Salhojankadun pub (ylä-vasen). Nahkaisia nojatuoleja, tapetoitu katto, futista telkkarista. Jotenkin koskettavia ovat myös kanta-asiakkaat jotka käyvät tuopposen nauttimassa, tarjoilija tietää nyökkäyksestä mitä laitetaan. Olutvalikoima luonnollisesti valtava.

Rommi-rusinajäätelö, rommi-rusinakeksit... rommi ja rusina ovat niiiin hyvä pari. Siitä syystä olen halunnut jo pitkään kokeilla Chocochililtä löytämääni suklaista rommi-rusinakakkua.

Tadaa! Ja siinä se nyt on! Ainut huono homma, että lähti miehen mukana töihin (sain onneksi dogipäkissä pikkupalan maisteltavaksi). Tämä minun versioni oli koostumukseltaan kuin mudcake, rommi maistui vienosti (enemmän rommia, oli kommentti), kuorrutuksesta tykkäsin.
Vähän lättänähän tuosta tuli ja koristuskin on niiin nähty. Ei kai ne miehet niitten päälle ymmärrä..

Rommirusinakakku

1 dl rusinoita
0,5 dl tummaa rommia (minulle rommi on yhtäkuin Stroh vaikkei virallisesti rommia olekkaan)
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 dl maustamatonta jogurttia
2 tl vaniljauutetta
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
2 rkl kaakaojauhetta
2 dl maitoa
margariinia ja korppujauhoja vuoan voiteluun

kuorrute

1 dl kermaa
1 dl (muscovado)ruokosokeria
1 rkl rommia
4 palaa tummaa suklaata (ainakin tuplasti meni)

Laita rusinat ja rommi kannelliseen rasiaan ja anna maustua, kunnes rusinat ovat pullistuneet pehmeiksi.

Vaahdota kulhossa sokeri ja margariini. Lisää soijajogurtti ja vanilja-aromi. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaneli. Sihtaa kaakaojauhe joukkoon. Kääntele kuivat aineet muutamassa erässä margariinivaahtoon yhdessä soijamaidon kanssa. Lusikoi rusinat pois rommista ja kääntele ne lopuksi taikinan joukkoon. Säästä rusinoista yli jäänyt rommi kuorrutteen tekemiseen!

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (24cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia, tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa.

Valmista kuorrute mittaamalla kattilaan kaurakerma ja muscovadoruokosokeri. Anna kiehua noin 3-5 minuuttia, tai kunnes seos on siirappimaisen sakeaa. Nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon rommi sekä suklaa ja sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrute kakun päälle.

Löysinpäs viimein jotain, joka inspiroi hyörimään keittiössäkin. Lettutaikina oli tarpeeksi erikoinen, eikä haitannut ollenkaan, että sisälsi olutta ja täytteessäkin oli ennenkokematonta fenkolia. Luulin sitä enemmän kiinankaalityyppiseksi, mutta tuoksu olikin yllättävä, aniksinen (ja nyt vasta tajusin, että onhan olemassa fenkolin siemeniä joita olen kyllä käyttänyt!!). Maa-artisokkaa en oikein fanittanut tässä yhdistelmässä. Pekoni taas olisi ollut oikeinkin hyvä idea.

Täytetyt ohukaiset (kuudelle) (ohje vanhasta Mondon ruokalehdestä)

24 TUNTIA ENNEN PAISTAMISTA

3 dl jauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
2 dl kylmää vettä
2 rkl olutta

HETKI ENNEN PAISTAMISTA

1 dl olutta
2 tl suolaa
2 munaa
n. 4 dl maitoa
appelsiinin raastettu kuori
runsaasti voita paistamiseen

Sekoita kuivahiiva jauhoihin ennen kuin lisäät nesteen niiden joukkoon. Sekoita taikina nopeasti. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön.
Lisää seuraavana päivänä taikinaan olut, raastettu appelsiininkuori ja munat. Lisää maitoa kunnes taikina on juoksevaa. Mausta suolalla. Paista ohukaiset melko kuumalla pannulla voissa rapeiksi.


Sen verran kokkia laiskotti, että artisokka ja porkkana menivät ilman keittämistä pannulle. Aluksi hellää paistelua hetki ja lopuksi pidempi haudutus niin hyvä tulee.

Rustiikki ohukaistäyte (kuudelle)

200 g maa-artisokkaa
2-3 porkkanaa
pieni (150g) fenkoli
voita ja öljyä paistamiseen
8 salottisipulia
250 g sieniä (siitake, tatti, tms.)
1 rkl lihalientä
1 rkl balsamicoa
4 rkl olutta
suolaa, pippuria
n. 1 rkl jauhoja
2 dl kermaa
tuoretta timjamia

Paloittele artisokat ja porkkanat tikuiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä puolikypsiksi.
Kuullota silputut salottisipulit miedolla lämmöllä. Lisää pannuun paloitellut sienet, lihaliemi, balsamico ja olut. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pannulle jauhot koko ajan hämmentäen ja lisää kerma. Hienonna fenkoli ja timjami ja lisää juuresten kera pannulle. Anna muhia miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Älä anna vihannesten kypsyä liikaa. Hauduta kastike paksuksi ja tarkista maku.