Minulle on tullut joku traditio, että ulkomailla kaupasta on aina saatava sipsejä ja karkkia. Matka-albumeista löytyykin usein kuva minusta käsi sipsipussissa. Harmikseni maailmalla karkkihyllystä löytyy pääasiassa vain suklaata (en siis erityisemmin pidä siitä), muutamaa Haribon pussia lukuunottamatta. Ja Mentoksia! Noista hedelmäisistä palleroista on tullut ulkomaan-karkki-pelastukseni, kotimaassa niitä ei tule ostettua. Gdanskista bongasin mansikka-limen ja rainbown.
Tarkoitus oli käydä paikallisessa CIUCIU-karkkitehtaassa, mutta se ei monista yrityksistä huolimatta ollut auki. Respan tyttö tosin varoitteli että heidän tuotteensa eivät ole hyviä ja tarjosi meille itsetekemäänsä suklaata.. Ainakin kuvissa näyttävät hyviltä.
Kahviloissa oli kilohintaan myynnissä mitä herkullisimpia kakkuja, joista sai leikkauttaa haluamansa kokoisen palan (eli liian ison). Hot chocolate oli kirjaimellisesti kuumaa suklaata. Paksua, makeaa ja erittäin suklaista, ei ehkä paras kaveri kakkupalalle. Valitsimme omenakakkua ja kirsikka-saksanpähkinä-rommirusinakakkua, nami!
Puolalaisesta ruoasta jäi päällimmäiseksi mieleen mauttomuus/ mausteettomuus tai sitten valitsin vain väärät annokset. Luin jostain kehuja Goldwasserin mainiosta puolikkaasta ankasta. Hieman kuivaa ja mautonta se minun makuuni oli.
Parasta ruokaa saimme alkuruoan muodossa, ravintola Swojski Smakissa. Hyytävän pakkaspäivän jälkeen maistui lämmin punajuuri- ja ruiskeitto.
Tottakai piti kokeilla myös puolalaisia tortellineja eli pierogeja. Peruna-raejuustotäytteisiä kutsutaan venäläisiksi pierogeiksi. Ne tarjoillaan voisulan ja pekonipalasten kera.
Bar Pod Ryba on tunnettu valtavista ja edullisista (2-6€) uuniperuna-annoksistaan. Listalta löytyy yli 30 täytevaihtoehtoa ja 6 kastiketta. Kuvassa meksikolainen täyte meksikolaisella kastikkeella. Riitti hyvin kahdelle. Viimeisenä iltana nautittiin jättimäiset pihvit Pod Jaszczuremissa.
Viinit olivat kevyitä, mehumaisia. Ensimmäistä kertaa jätin viinin juomatta (bulgarialainen Cadarka), haisikin niin pahalle. Puolalaisista vodkista mainitsemisen arvoisia ovat maarianheinällä maustettu Zubrowka ja makea, kultahippuja sisältävä Goldwasser. Jälkimmäinen kotoisin Gdanskista.
Oluita löytyy useita eri merkkejä. Jopa entinen presidentti Lech Walesa on saanut nimeään kantavan Lech-oluen. Iso olut baarissa maksoi keskimäärin 8 zl (n.2 €). Huomioitavaa on että paikalliset oluet ovat pääosin vahvuudeltaan 5,5 % ja siitä ylöspäin. Onpa Gdanskissa oma panimoravintolakin, Brovarnia Gdansk. Lageria (Jasne), tummaa (Ciemne) ja vehnäolutta (Pszenicze) pannaan baaritiskin takana näkyvissä säiliöissä. Isommille seurueille tai muille tosijanoisille olut tuodaan pöytään pitkissä putkissa joiden hanoista oluen voi itse laskea. Mikropanimon olutta sai myös ostaa mukaan 1 litran pulloissa. Oluen nauttimista edisti tilaamamme suolapala, lautanen joka sisälsi mm. makkaraa, leikkeleitä, juustoja ja maksapateeta. Livemusiikkiakin oli tarjolla. Tykkäsin kovasti paikasta.
Törmäsin eri baareissa sellaiseen ihmetykseen kun itse maustetut oluet. Vadelman- tai inkiväärinmakuista ainetta pumpattiin kanisterista ensin tuoppiin ja olutta päälle. Varsinkin naiset suosivat tätä. Pitihän sitä itsekin kokeilla: "One beer with that ginger.. thing". Ihan hyvää se oli. Aine tosin peitti oluen maun ja muutti sen jouluiseksi siideriksi. Myös valmiiksi maustettua (omena, vadelma ja sitrus) Redd's-olutta oli saatavilla. Vehnäoluen ystävänä parhaimmalle maistui Okocim Pszeniczne. Muista pubeista käymisen arvoisia ovat pikkuruinen Zywe Club-pubi, joka on tunnettu pastöroimattomasta Zywe-oluesta, ja Degustatornia josta löytyi laajin olutvalikoima, mukava pubitunnelma ja palvelu jopa englannin kielellä. Loppuyhteenvetona sanoisin että reissu oli oikein onnistunut, paljon hyviä vinkkejä löytyi In Your Pocket-oppaasta. Gdansk on käymisen arvoinen paikka jota voi suositella muillekin!
